Koiramäki on talon nimi, jonka saimme itse päättää, kun talo ostettiin ja tontti talon ympärille rajattiin. Koiramäki nimi tupsahti mieleen tietysti Mauri Kunnaksen koiramäki-kirjoista, mutta myös siitä, että pihallamme on pieni nyppylä, jonka päällä on koirien tarhat. Päätös nimestä oli helppo ja hassu. Koiramäellä on kaksi isoa koiratarhaa, jossa asujat vaihtavat välillä paikkaa ja asuinkumppania. Aivan alussa siellä asuivat siperianhuskyt Peace, Love ja Neljäntuulen Aivi (Zaivi). Zaivi muutti meille isona poikana, taisi olla 7 -vuotias. Sillä oli taustalla vähän kurjaa elämää ja meidän taloutemme oli hänelle ehkä uusi mahdollisuus. Zaivi oli kaunis, mustavalkoinen, sinisilmäinen, isotassuinen ja arka poika. Aina puolituntia ennen ruoka-aikaa (joka oli meillä juuri Zaivin takia säännöllinen) alkoi herra kaivamaan tarhan pohjaa hullun lailla, siten ettemme koskaan joutuneet leikkaamaan sen kynsiä. Zaivin vuoksi olen usein miettinyt, että ainakin jotain hyvää olen elämässäni tehnyt, olen tarjonnut onnellisen loppuelämän tuolle aralle Zaivi-herralle. Sillä ihme ja kumma, se oppi luottamaan ihmiseen ja elämään meidän ihmisten kanssa aivan kuin kunnon koira. Rauha hänen muistolleen! Hän on siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo viisi vuotta sitten. Toivottavasti onnellisena! Lisäksi tuolla mäellä eleli siskokset Piikkis ja Love, jotka molemmat ovat siirtyneet mullan alle tuonne tontin reunalle. Ihanan lempeää ja korvaa nuuskivaa söpöläistä Lovea on ihana ja haikea muistella. Piikkis, tuo ikitouhukas mummokin on nyt muistoissa, ja tammikuussa 2011 päässyt vaivoistaan ja kivuistaan. Nopeasti meni Piikkiskin huonoon kuntoon. Näkyy olevan tuo kolmentoista vuoden ylitys huskylle sellainen rajapyykki. Piikkis oli tasan 13,5 v kuollessaan.

No me ihmiset ja koirat täällä mäen alla elämme matalassa punaisessa talossa. Meitä on kolme, minä (Elina), Sami (kepo:=)) ja tytär Anni. Täällä talossa myöskin elää koira Oliver, joka on 12 vuotisesta historiastaan elänyt vain vuoden verran huskyn elämää. Sillä se sairastui ihostaan ja syyksi vuosien jälkeen paljastui sieni-infektio, joka on nyt hoidossa ja koira voi hyvin, muttei suostu elämään ulkoilmaelämää. Siispä hän on nurkanvaltaaja. Näiden lisäksi mäen ja talon väliä kulkee siperanhuskynarttu Pihka ja suomenpystykorvanpentu Helinä. Piha on aidattu siten, että koirat voivat vapaasti kulkea pihalla. Oliver kulkeekin miten haluaa, sisälle ja ulos. Ovet avautuvat hänelle aina kun hän haluaa, jos niitä ei ole lukittu. Toivottavasti koiramme ovat onnellisia. Parhaamme yritämme tehdä heidänkin onnensa eteen.

Ulkoilu on meidän kaikkien yhteinen harrastus, kaikkina vuoden aikoina, kaikkien harrastuneisuuden mukaisesti.