Tunturipurojen raikkautta, juhannusaattona Pallaksella, Vatikurussa.

Pallaksen vesi on niin ihanan puhdasta ja kylmää. Pihka nautti läträämisestä.

Juhannusaattona käytiin siis Pallaksella vähän kävelemässä ja kasveja katselemassa. Lähtiessä ostettiin kaupasta herkkuja ja syötiin puolessa välissä, eikä Pihkakaan jäänyt ilman. Monta mettäkakkoa sai syödäkseen...

Lisää kesäisiä harrastuksia, trampoliini. Siellä on mukava makoilla reunoilla sekä leikkiä vajaan viisi vuotiaan tytön hupakon kanssa. Tuntuvat olevan varsin samalla aaltopituudella leikkien ja monen muun asian suhteen.

Vanha rouva Piikkis ottaa Juhannuspäivänä aurinkoa pihamaalla. Ikää on pian kertynyt 12 vuotta ja takana nuoret ja villit vuodet. Mutta huolimatta korkeahkosta iästä villi luonne on säilynyt. Ketteriä hyppyjä ja nuorekkaita pyrähdyksiä on vielä tarjolla, jos huvittaa. Esiintyä Piikkis osaa kyllä vielä, osaa olla touhukas ja nuorekas, jos tarve vaatii. Ikä on tehnyt myös vanhasta rouvasta mitä parhaimman kaverin ihmiselle. Nuoruuden kuurot korvat ovat tipotiessään. Nyt ihmistä katsotaan reilusti ylöspäin. Eikä sitä kunnioitusta ole ansaittu muulla kuin rehellisella kaveruudella, niin kuin se vain koiran kanssa on mahdollista. Takana ovat ajat, jolloin tehtiin pientä jäynää aina kun silmä välttää. Kukkapenkitkin on kesäisin aivan rauhassa. 

Juhannuspuuhia myöskin Oliverin osalta. Auringon ottoa talon nurkilla. Vielä ei ollut mäkärät suorittaneet iskua tälle korkeudelle, eikä liioin sääsket. Vaan kaikki saivat olla omassa rauhassa, koirat ja ihmiset.

Oliver on keväällä kuin kissa Karvinen, se ei pääse auringon säteiden ohi sisätiloissa. Aurinko melkein kaataa sen lattialle ja pakottaa makaamaan siihen saakka, että on siirtynyt taas eteenpäin ja aurinko vaihtunut varjoksi.

Ikä on tehnty Oliverillekin saman kuin Piikkikselle. Oliverin persoonaan ei tosin kuulu samanlainen hulluttelu, kuin Piikikselle. Ei ole koskaan kuulunutkaan. Se vain on sellainen "mammanpoika" ja sillä siisti. Ihanista nuorista koirista on tullut vielä ihanampia vanhoja koiria. Ja se, että koiralla mustat karvat on muuttunut harmaiksi on, kuin se olisi saanut kultaa kutreilleen. Vanhukset ovat ihailunsa ansainneet. Niiden kanssa ei tarvitse neuvotella mistään. Riittää, kun asiat sanoo. Ne ymmärtävät puhetta. Ihanat vanhukset! Mutta tuo nuori neito Pihka vielä aiheuttaa vähän toisenlaisia tunteita. Toisaalta kuitenkin on soma seurata näiden täysin eri ikäpolvien erilaisuutta ja vanhojen kohdalla täytyy muistaa ajatella (Pihkan nuoruuden hullutusten hyväksi) että samaa nuoruuden hulluutta on löytynyt näistä molemmista vanhuksista. Jossain vaiheessa, ehkä parin vuoden iässä se hulluttelu on muuttunut järjen käytöksi...No, sitä odotellessa.

No tässä sitten olisi ruokkiva käsi ja yksi ruokittavista, varsinainen nuoren koiran omistaja.

En nyt muista kerroinko siitä, kuinka Pihka oli alkuviikosta yksi aivan mäkärien suurimmista suosikeista, jos mittaus suoritetaan turkista irtoavien yksilöiden määränä. Ostin apteekista Scalibor -punkkipannan ja asensin sen paikoilleen ja nyt odotellaan sitä täyttä tehoa. Vai tehoaako näihin öttiäisiin ollenkaan. Yhden yön koira nukkui suht.normaalisti, mutta sitten seuraavana alkoi tapahtua. Yöllä oli pissattu minun hienolle, pyöreälle, suurelle olohuoneen matolle ainakin kolmeen paikkaan. Lisäksi paljaalle lattialle ja keittiön matolle. Huh huh! Eikä siinä vielä kaikki. Yöllä heräsin siihen, että tämä nuori raggari haukkui vanhaa herraa, kuin varsin vierasta henkilöä. Ei se toki mikään uusi ilmiö ole, mutta jostain löytyi intoa alkaa meuhkaamaan keskellä yötä. Ihmetyttää. Päivälläkin se pissasi lattialle kolme kertaa, vaikka olisi juuri tullut sisälle. Aloin jo huolestua ja epäilin sitä pissatulehduksksi. Niinpä sitten seuraavana aamuna reippaana tyttönä kirmasin pihalle koiran perässä ja matalareunainen hyvin desinfioitu muoviastia mukana. Ja heti kun Pihka kyykistyi, niin tämä unensekainen koiranpissattaja tukki kupin alle ja saaliseen tyytyväisenä siirsi sen seuraavaan kuppiin ja jääkaappiin odottamaan jatkotutkimuksia. Joita ei sitten tullutkaan. Soitto eläinlääkärille osoitti sen, että ei tainnut olla syytä epäille pissatulehdusta. Se nyt vain sattui olemaan sellainen päähänpisto????? Kaapista minulla löytyi 7 vuotta vanhoja Multistix-pissatikkuja ja niillä muka syynäsin tuon pissan, eikä siinä toden totta ollut aihetta tulehduksen epäilyyn. No, just juu...voiko noin vanhoihin stixeihin luottaa. Ei ehkä. Mutta kaikesta hässäkästä huolimatta koira, siis Pihka on taas normaali hulivili ittensä.

Eilen tehtiin pihalle uutta kivetystä ja siinä välissä, kun uusia kiviä raahattiin autosta porttien sisäpuolelle, päätti neito käyttää avointa ovea hyväkseen. Karkasipa tietysti! Minä autolla perään ja välillä pysähdyin ja kutsuin, mutta ne ylhäällä mainitsemani korvat, missä ne olivat??? Ei niitä ollut. Suhteellisen tuohtuneessa mielentilassa hyppäsin autoon ja ajoin parisataa metriä ja pysähdyin, kun huomasin, että olin saanut nuoren neidon mukaani. Auto toimii näköjään. Sillä on usein lähdetty mukaviin paikkoihin ja niin taisi luulla nytkin, tai sitten minä vain luulin niin siinä samalla kun neito-Pihka juoksi rantaan ja sitä kautta järveen. Minä perässä. Saavutin sen, kun hiekkamaa loppui ja muuttui vetiseksi, järveksi. Jihuu, sain hännästä kiinni ja talutin karkulaisen kaulapannasta autoon ja kotiin portin sisäpuolelle. Huh, kovaa hommaa saada korvat tuollaiselle nuorelle koiralle. Ei sitä voi moittiakaan, kun sen kiinni saa. Tämäkin on sen verran herkkä hipiäinen (tarpeen tullen tai kun hänestä siltä tuntuu) koira, että ei kestä pahalla äänellä puhutella, muuten ensi kerta voi olla vielä hankalampaa. Mutta kun ei pahalla, niin sitten varsin hyvällä! Toivottavasti jonain päivänä voin puhua yhtä kiitollisena Pihkasta kuin näistä vanhuksista. 

Eilen käytiin juoksulenkki ja tänään sitten käytiin pitkähkö lenkki kävelemässä. Luulin, että minulla olisi kotona väsähtänyt nuori neito, mutta vanha viisaus kuuluu: luulo ei ole tiedon väärti. Eikä ollut nytkään. Vauhtia riitti ja vanhuksia oli kiva ärryyttää! Nyt on kuitenkin rauha maassa. Siispä tästä jatketaan. Huomenna lähdetään mummolaan itäkairaan.