Niin se tuli Okistakin sairaanhoitaja päivän kurssilla. Minun sairaanhoitajan opiskelija urani viimeinen teoria päivä oli perjantaina ja seurakseni otin Oliverin. Oki oli jäänyt Samin ja Annin jäljiltä ja omasta tahdostaan mummolaan ja nyt sitten koira piti saada kotiin kanssani, otin koiran mukahan kouluun siis. Oki kävi puhuttelemassa kaikki kouluun tulijat ja siellä olijat, sekä tietysti opettajan Koskelan Mirjan. Ja kun kierros oli käyty ja keittiön nyyttikesti tarjoilun olemassa olo reagoitu laittoi Oki nukkumaan vilttinsä päälle lattialle selkäni taakse. Siellä se kölli ja nukku, niinku kotonansa, rentona kunnon lepoasennossa. Välitunnilla sitä käytti pissalla minun lisäkseni Jari, joka epäili ettei koira todellakaan osaa kiertää aurausviittoja, osaa se, jos haluaa, mutta Oki ei halua. Ja tunnit jatkui ja Oki veteli sikeitä, välillä se kävi kattomassa opettajaa ja huuteli "huhuu!!" ja käveli luokan ympäri, Jarista se tykkäs selevästikki. Ja sitten aikanaan ku päivä päättyi oli Okin päivä sairaanhoitaja opiskelijana ohi ja hän sai sen kaiken opin, mitä me olimme jankanneet vuositolokulla. Melekin ku kirijekurssi...Sitten me lähettiin kotiin, viimisen kerran tuon koulun tiimoilta ja teoria tunneilta. Ei tämä silti tähän vielä loppunu, mutta teorian osalta kuitenkin.

Kotona Oki sitten huomaski, että Pihkalla on juoksu ja se on nyt ihan rakastanu siihen. Juoksi nuori varsa pitkin pihoja Pihkan perässä, mutta korville tuli, loppujen lopuksi. Vanha käpy vain väsytti ittensä, ku jahtas Pihkaa tunnin kaks pihalla. Höperö. Helinän kans sitten käytiin järven takana papan tykönä, jossa oli taas perinteiset makkaratarjoilut. Helinä esitteli tempun nimeltä -minä olen kissa. Eli kiipeili sohvan selkänojalla, tasapainoili ja yritti astua kukkapurkkiin ja vaikka mitä hullua, ja yhtäkkiä tuli uni. Kieli melkein jäi ulos suusta, kun uni tempas. Höperö koira se hänkin on.

No, tässä nyt sitten tasapainoillaan olemisen ja olemisen välimaastossa. Eli opetellaan kotona olemista. Purkasin matkalaukkuni tänään, mitä en ole tehnyt yli kolmeen vuoteen...