Tässä on aivan "uusi" tulokas. Järjestyksessään 3. Vekku. Vekku on Jämtlanninpysytkorva, neito ja ikää vasta 7 viikkoa. Pieni ja söpö otus. Korvat on lupat, mutta häntä heiluu nopeammin, kun silmiä ehtii räpsäyttämään.

Huolimatta siitä, että monen sadan kilometrin päästä tuotiin aivan uuteen kotiin, ei tunnu tuota kolmos-Vekkua ikävä vaivaavan. Seura neidin roolissa on suomenpystykorva Lina, joka tuntuu olevan jo karkuun menijän roolissa.

Vekku on poikamaisesta nimestään huolimatta tyttö ja on yksi kahdestatoista pennusta. Vekku löytyy koiranetistä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI54406/09&R=42.

Saa nähdä, mikä tuosta Vekkulista tulee isona. Rotuna tämä jämtlantilainen on aivan uusi meidän keskuudessa.

Tässä kuva Vekusta. Huomenna täytyy ottaa ulkoilmassa uusia kuvia

 

Siinä sitä ollaan, Pyssynivan Vekku on muuttanut taloon...

 Vekun kanssa on käyty ajelemassa metsästymailla autolla, siis silmäilty, miltä työnsarka näyttää. 

No, työnsarka näytti siltä, että tuoreen lumen peittämällä jäisellä tiellä oli hirviherroilla ollut jonkin sortin äksöniä meneillään. Siellä oli luisteltu sorkkakuvioita, tökitty toisia sarvilla sekä vähän leikelty karvoja niinikään samoilla sarvilla. Ja kai siellä joku oli saanut laastarillekin paikan, kun oli aivan tuoreita veritippoja. Siinä oli sitten kierrelty samalla paikalla myös tienpenkkoja ja riivitty pensaikkoja hampailla ja sekös sitten Vekkua kummastutti. Ei riittänyt kummastuttamaan se, että maa oli täynnä jälkiä, jotka oli toinen toistaan kummallisemman hajuisia ja näköisiä, mutta että hajuja oli vielä pensaikoissakin ja vielä aika ylhäällä. Vekku esitteli neuvokkuuttaan, jota tuntuu olevan huolimatta vähäisestä iästä, se nousi takajaloilleen ja yritti sitä kautta päästä ylemmäs. Tuntui olevan riistavietti kohdillaan.

Tässä yksi puuhun kiipeämis yritys.

 

 Pystykorva Lina on viimein alkanut oikein toden teolla leikittämään Vekkua ja niinpä tällä paritsalla kuluukin ulkona jo hyvin pitkiä aikoja. Ja silloin kun Vekku on akkuja lataamassa käy Lina pyytämässä hiiriä, joita sitten ylpeänä esittelee Vekulle. Vekku olikin sitten yhtenä päivänä kunniakkaasti heitellyt Linan esikypsentämää hiirtä pihamaalla ja etutassuillaan oikein sullonut maanrakoon sen päälle. Olipa sitten mummo huomannut, että jotain siellä pihamaalla puuhataan ja havainnut tuon entisen eläväisen, hiiren ja lähtenyt sitä poistamaan pelikentältä, kun Vekku oli havainnut mummon aikeet ja niine hyvineen nielaissut sen kokonaisena. No, eipä tuo koirariepu ole kovin paljon hiirtä suurempi itsekään, mutta oli vain kerta nielaisulla saanut sen kurkusta alas. Njam! Sinne meni! Väsymyksen tullen oli Vekku tullut pirttiin tirsoille, vaan oli alkanut hiiri-vainaja mahassa kiertämään, kun oli unet keskeytynyt ja oksennuksen pukannut lattialle, harmaata karva lientä oli tuote ollut. (tässä kohti tarinaa alkoi minua kuvottamaan)

Vaan eipä se hiiren syönti Vekun elämää kummemmaksi kuitenkaan muuttanut...