Heinäkuun hulinoita

Niin se aika kuluu ja kesä menee kohti loppuaan. No, toivottavasti ei nyt ihan vielä loppuis, kun ei ole kunnon kesää vielä ollutkaan.

Koirilla on ollut suhteellisen rauhallista sääskien ja muitten ötököitten osalta. Laitoin Piikikselle ja Pihkalle Bayvantic-liuoksen niskaan tuossa juhannuksen tienoillla. Ovat saaneet olla aika rauhassa. Helinälle en ole mitään kummempaa laitellut, paitsi välillä olen lisäillyt pikiöljy-öljy-off-sekoitusta, joka ainaki minun iholla on ollut aika tehokas yhdistelmä. Ja miksei myös tessuillekkin. Kaikille ei kuitenkaan ole niin hyvin käyny, että olis selvinnyt pörriäisten kostosta, nimittäin naapurin kaunotar Unni on saanut melkoisen rupikuonon näiden pienten, siivekkäiden ansiosta.

Pihalle laitettiin alkukesästä tosiaankin uusi aitaus, jotta Pihka pysyis aidan sisäpuolella, korketta oli 140 cm. Mutta tämä pikkuneiti Helinä ei sitten pysykään aidan sisäpuolella. Alimmaiset reiät on niin suuret, ettei tuommoinen kirppu pysy sisäpuolella. Niinpä se onkin aika usein tavattu naapurista Kirppua ja Sirua riiamassa leikin tiimellykseen. Nyt kuitenkin hankin katiskaverrkoa 50 metriä ja laitoin houkuttelevimmille alueille sitä aidan alaosaan, ja jopa on pikkudiivakin pysynyt kotosalla.

Tänään käytiin Pallaksella. Mummo, täti ja serkku oli meidän talon jäsenten mukana ja tietysti Helinä. Jolle piti myöskin Pallasta näyttää, kuten kaikille muillekkin. Tuuli oli siellä todella kauhia, Helinälläkin oli tukka aivan taivuksissa:=) Siellä se lotraili tunturipuroissa ja kaiveli pusikoita hiirten toivossa. Illalla vielä käytiin kämpällä herkkutatti-metsällä. Saatiinki jotain. Helinä oli mukana sienessä ja vapaana, jotta se oppisi luoksetulon ihanuuden. Mulla oliki kanapullia taskussa, ja kyllä Helinä tulikin, aina kutsusta. Tosi hieno reissu oli, mutta onpa neitokin toooosi poikki. Ei taida paljon ens yönä leikkiin kutsua.

Ylihuomenna sunnuntain olemme menossa Kemiin näyttelyyn. Siellä on kv-näyttely ja huskytuomarina on Leila Kärkäs, saa nähdä kuinka Pihkan, tuon pikku jännittäjän käy. On se jo reipastunu jonku verran, mutta vielä tarvii harjoitusta.

Niin joo, me käytiin muuten viime viikonloppuna toko-alkeiskurssilla. Niina Laamanen sitä piti ja oli kyllä tosi hyvä kurssi. Olin siellä Pihkan kanssa. Vaikka se näyttääki pääasiassa niitä pahvin tempauksia kotona, mutta on se yllättävän viksu koira sittenki. Se on halukas oppimaan ja kotiharjoitukset on kiva suorittaa, kun koira on innostunut. Tänään ei harjoiteltu mitään tottista, vaan ihan vain näyttelyjuttuja, seisomista ja nätisti juoksemista. Pihkalla se vain näyttää kouluhevosen lisätyltä ravilta, melkein passagelta. Nooh, ehkä tulevaisuus saa Pihkankin ymmärtään, että se on koira, ei hevonen.

Kerron sitten miten näyttelyssä menee.