Tänään oli sitten se raskas päivä, johon liittyi raskas päätös, oli luovuttava rakkaasta ystävästä. Piikkis on tänään päässyt koirien taivaaseen. Ikää ehti tähän päivään mennessä kertyä tasan 13,5 vuotta.

Piikkis oli vielä alkukesästä tosi pirteässä kunnossa, mutta syksyllä alkoi silmään tulla ongelmia, joka oli alunperin tulehduksen kaltaista muutosta, mutta en tiedä, mistä loppujen lopuksi olikaan kysymys. Ja samaan aikaan alkoi päähän kasvaa säännöllisesti semmoisia syylä-kasvaimia, jotka irtosivat välillä ja sen jälkeen niistä vuoti verta. Nämä syylät paikallistuivat samalle puolelle, kuin missä silmäkin oli huonomman näköinen, eli oikealle. Jotain huononlaatuista siis jossain lie ollut. Aika äkkiä koiralta meni täysin näkö, se ei nähnyt enään seiniä, ovista se ei mahtunut sisään, ilman törmäämistä karmiin. Ulkoa oli vaikea osata sisälle ja viimeisen viikon aikana se onkin jäänyt pihalle pyörimään. Lisäksi vielä semmoinen hermostuminen, kun ei ole löytänyt ovea, se alkoi huutamaan hermostuneena ja tepisemään paikoillaan.

Nyt sitten tehtiin ratkaisu ja Piikkis käytettiin aamulla Hetan eläinlääkärin luona ja hän teki viimeisen matkansa.

Onneksi tätä on osattu ennakoida ja hauta on ollut valmiina, joten se ei tuottanut routamaassa ongelmia. Nyt mummukan haudalla on kynttilä ja yksi ruusu kimpusta, jonka sain ystävältäni valmistuessani sairaanhoitajaksi.

Paljon jäi rakkaita muistoja tuosta ikinuoresta, elämäni toisesta tai ensimmäisestä huskystä. Peace eli Piikkis ja Love tulivat yhtäaikaa meille, kaksoissiskot, yli 13 vuotta sitten. Love oli herttainen, kiltti ja lempeä, Piikkis taas melkein kaikkea muuta, mutta ihmisten seurassa oikea herrasmies,jos olisi poika ollut. Mutta rakkaita olivat nämä elämäni ensimmäiset huskyt. Nyt ne ovat vierekkäin mullan alla. Rauha heidänkin sieluluilleen, samoin Onnille, joka hänkin samalla tantereella lepää. Kesällä laitan kukkia koko sakille kasvamaan. Paljon kiitoksia kuluneista vuosista Silli-Liisalle.