13 kk nuori Pihka ja 12 vuotta vanha Piikkis

Nytpä vähän sukkelammalla tahdilla laitan kirjootusta ja kuvasia tänne.

Mummolassa ollessamme tuolla ihanassa itälapissa on kaikki koiruudet yleensä mukana. Yhden päivän käytimme Perävaaran takana linjanraivauspuuhissa. Tosin osa meistä, minä ja Anni piettiin tulia yllä ja ukki ja Sambo tekivät töitä. Linjanraivausreissulla oli mukana Piikkis, jonka olemuksesta alkaa iän tuoman rauhallisuuden havaita. Ei paljon hätäisiä liikkeitä enää mummeli tee, vaan seuraa perässä ja harkitsee tarkkaan minne tassunsa asettaa ja missä tirsansa ottaa.

Piikkis kaunotar.

"metsurin koirat ne nälissänsä ulvoo..."

Kaksi huskyä samassa kuvassa, molemmista lähtee korvia huumaava meteli.

Ei Piikkiksen tarvinnu olla nälissänsä, kun makkaraakin sai keksiä unohtamatta.

Ja kun vanha rouva joutuu rämpimään metsässä, niin nuori neito Pihka sitten lepäileekin mummon matolla, olohuoneen lattialla ja nauttii haasateettomasta, rennosta elämästä.

Mutta sattuipa niin, että huskyksi syntyi, niin ei elämä ole pelkkaa matolla makoilua. Pihkan ollessa tämän talon ainut "kyvykäs" vetokoira, joutuu hän yksin siis töitä tekemään. Harjoitus tekee mestarin. Sporttipotkurilla ja ihmisen potkuvoimalla kulkee Pihkan paketti. Jo viime keväänä koirasta näki, että se on vetokoira. Mummon (Piikkiksen) kanssa harjoiteltiin samaisella pelillä muutamia kertoja ja lyhyitä matkoja jolloin huomasin, että hyvä koira tästä tulee. Paljon rauhallisempi kulkija neito tämä Pihka on, kuin esimerkiksi Piikkis ja Oliver. Sillä riittää maltti pysyä rauhallisena lähdössä ja pysähtyessäkin. Eikä mekkaloi, kuten Piikkis. Jonka kanssa ei voisi edes ajatella käymistä omenavarkaissa. Tänään lenkillä käydessä otettiin sellainen tyyli, että tauon tullen piti koiran istua ja odottaa kiltisti. Suurin piirtein harjoitus onnistuikin, mutta annapas kun tuli koiria tienposkeen räksyttämään, niin johan loppui vauhti. Hyvä ettei valjaista uinut koira ulos, kun yritin omin voimin eteen ja Pihka niillä omilla samoilla voimilla taaksepäin. Toivon, että selitys näille merkillisille päähänpistoille: kuuhailuille tienpenkoissa, merkkailulle, karkailulle, korvattomuudelle ja ties mille on syynä juoksu, joka (toivottavasti) tekee tuloaan. Yhtään juoksua ei ole vielä ollut, ja ikää on tänään 13 kk.

Toissa päivänä Pihka todisti sen, etten turhaan haaveile agility koiran urasta hänen kohdallaan. Pihaamme ympäröi aita. Jonka Pihka on todistanut olevan naurettavan matalan, mutta muut eivät sille virnuile edes unissaan. Kaikki muut koirat on pysynyt pihalla, mutta kun Pihka kasvoi yli puolen metrin korkeuteen alkoi pilkkana pitäminen. Ja sitähän riittää. Pihasta pääsee toki muutakin reittiä pois, kuin hyppäämällä yli. Tätä tietä me ihmiset ja muut koiruudet käytämme. Se on portti. No, Pihkalle tämä portti on toki ulospääsytie, mutta mikäli ihminen ei pysy vauhdissa, niin portista pääsee myös hyppäämällä yli. Kevyesti kuin keiju. Ja olisko tuo portti kuitenkin n. 130 cm korkea. Pikku este Pihkalle. Valjaisiin pukeutumista suoritimme, ja kun ne ei kerralla menneet päästä läpi arveli Pihka, että en tartte niitä, pääsen lenkille ilman niitäkin vehkeitä ja takajalat vain vilahti portin yli. Ja eilen sama homma, mutta sattuikin niin, että olikin pitkä pätkä narua perässä. Sain kiinni itseteosta ja pidin pienen kielikurssin, niin eipä haluttanut enään lähteä edes avonaisesta portista. Menikö koulutus meni perille? Se ratkennee vasta parin päivän päästä.

Pihka on niin kaksi jakoinen tyyppi, että välillä sitä ääneen ihmettelen. Kun sitä katsoo, niin ensimmäinen mieleentuleva asia on se, että taitaa olla tavallista tyhmempi koira. Mutta tuo mielipide tullee mieleen sen takia, että koira tuntuu sujuvasti katsovan kieroon ts.karsastaa. Mutta sekään ei taida pitää paikkaansa. Nuo vaalean siniset silmät vain antava tuollaisen vaikutelman.

No, kaikesta tuosta yksinkertaisuudesta tai ainakin yksinkertaisesta vaikutelmasta huolimatta ei koira kuitenkaan taida olla sitä. Olen sen huomannut ainakin tuolla agilityn parissa, sekä noissa vetohommissa ja muuallakin. Se vain taitaa olla niin fiksu, että se on tutkinut että voi olla viisainta esittää tyhmää.

Viisaus tai tyhmyys sikseen. Kun tuolla yhdellä koirarievulla tuolla tienpäällä lykkii potkurin kera ja reki vain varastossa kuluttaa aikaa ei voi olla unelmoimatta muutamasta lisähuskystä. Eihän Pihka toki ainut ole, mutta nuo muut nyt sattuu olemaan ikänsä ja terveytensä puolesta tämän haaveen ulkopuolella. Minullahan on se unelma 8 huskystä. Oikeasta siperianhuskystä. Enkä minä siitä unelmasta luovu. Taidan vuoden päästä hankkia uroksen ja sitten suorittaa jonkinlaista yhteyttämistä...noh, saahan sitä haaveilla. Nytkin tuo ukkoloinen luki tämän tekstin, ja kommentoi puhahtaen ..."kaheksasta huskystä..." Viisaat väittää, että unelmia pitää olla! No, niitähän sitten on.