Kas  niin on taasen aikaa vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin. Mitäs tässä on välissä tapahtunut. Noo, ainakin Helinä on karkaillut pihalta pari kertaa, ei pidättele sitä edes tuplana aitaus. No, narussa on ja pysyy, jos ei häkissä.

Pihkakin on kerennyt karata, mutta se oli seurausta huonosti suunnitellusta, tai toteutetusta pyöräkokeilusta uudella Springerillä. Koira karkas ja jalassa on mulla edelleen mustelma. Aika voimakas jousi on tuossa härvelissä.

Sienimettässä on käyty. Niillä retkillä on monta tarkoitusta. Ulkoilu, ravinto, yhdessä olo ihmisten ja koirien kesken. Helinä on yleensä mukana näillä reissuilla. Viimeksi se sitten kohtasi linnun. Alkoi hirmuinen haukku puun alla, lintu lähti, koiralla seuraaminen, lintu istui, koiralla haukku, taas lintu lähti ja viimein karkasi. Se oli kuukkeli. Innokkaasti se touhottaa metsässä, käy juuri sopivasti 10 minuutin välein näytillä ja taas jatkaa menoaan, ja ihme kyllä tottelee luoksetulo -käskyä. On mulla aina lihapullia taskussa ja niillä on hyvä palkata välillä.

Muutaman kerran on sitten käyty Pihkan kanssa siellä tokoilemassa ja edelleen olen tyytyväinen Pihkan edistykseen. Eihän siinä mistään palvelusluokan koirasta ole kyse, mutta tavis hiskiksi juuri kivasti oppinut ja innostunutkin vielä.

Kuten otsikkona näkyy, unelmia ja toimistohommia. Pihka tykkää Annin reilusti metrin korkuisesta sängystä. Sinne paikaltaan hyppääminen on oiva osoitus Hipan hillittömästä ponnistusvoimasta.

 

Pihkan toimisto

Helinän unelmat hänen toimistossaan, sängyllä. Siellä on pienellä pystykorvatytöllä leppoisa nukkua.