Tässä kuvassa on suomenpystykorva Iita. Iita löytyy koiranetistä osoitteesta: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN22982/99&R=49

Iita on jo varttuneempi koiruus. Ihastuttava pystykorva, joka ei kaihda sylissä istumistakaan. Näyttelyissä Iita kulkee varsin tyynesti, mutta annas ollakkaan, kun tulee musta koira vastaan, niin johan puhkeaa rivakka haukku.

Iitan kanssa olen käynyt kerran käyttökokeissa ja samalla myös kilpailussa Rovaniemen pystykorvakerhon vuosittaisissa Ase-haukuissa, sjoitus taisi olla 7. mikä oli oikein mukava tulos, näin ensikertalaiselle eli minulle. Tulos oli VOI3. Samaisena syksynä, eli 2007 Iita oli Suomen mestaruus kisoissa, eli Haukku-ottelussa sijalla 5. Kaksi kertaa on sijoitus kolmen parhaan joukkoon irronnut lapin piirin mestaruus kisoissa ja kahdesti Iita on ollut mukana Lohkon mestaruus kisoissa. Ensimmäinen pohjan lohko kaatui pyy valintoihin, mutta toisista lohkon kisoista irtosi voitto, josta aukeni tie SM-kisaan ja siellä tulos oli 5.

Iita on käyttö valio ja valittiin Lapin kennelpiirin linnunhaukkujaksi toissa vuonna, josta vuoden verran seinää komisti kiertopalkinto ja Iitalla siihen astiset korkeimmat pisteet.

Iita on saanut minut innostumaan lintupuolen asioista siinä määrin, että vuonna 2008 minusta tuli LINT-tuomari. Iita on varmaan ollut sellainen joka pojan linnunhaukkuja unelma. Ja mieluinenkin vielä luonteeltaan. Kokonsa puolesta Iita on ylärajan mittainen, että näytelmät on kyllä jääneet siihen, että käyttövalion tittelin arvoon vaadittava tulos on saavutettu.

Iitalla on kotona kasvamassa viimeisimmästä pentueestaan Lina. Löytyy koiranetistä  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN18191/06&R=49. Samaisesta pentueesta on yksi narttu Antero Kerkelällä, joka on ulkomuototuomari sekä LINT-yt. Hän kertoi suomenpystykorvistaan ja harrastuksestaan koiramme-lehdessä 2009, jossa mainittiin myöskin Iita ja kuvassa näkyi Iitan pentu.

 

 

 

k

 

 Lina pystäri Kuusamon ryhmänäyttelyssä keväällä 2009.

 

 

Tässä alakuvassa Linan pojat Hirmu ja Reiska http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN31364/08&R=49

Tässä kuvassa (alhaalla) jo edesmennyt Love. Piikkiksen kasoissisko ja Oliverin äiti. Ihanan lempeä koira, jolla oli kyllä lempeyttä jakaa vaikka koko maailmalle. Tyystin toisenlainen, kuin siskonsa Piikkis. Koiranetissä siskokset löytyvät http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN11056/99&R=270

Anni ja Love muutama vuosi sitten.

Love on muuttanut ikivihreille metsästysmaille syksyllä 2008, samoihin aikoihin kuin Pihka muutti meille. Terveys oli niin huono, ettei ollut enään aiheellista piinata Lartsaa. Terveisiä pilvenreunalle!

 

Sitten tässä kuvassa on meidän myöskin edesmennyt ihana rottweilerimme. Wunderweiler Schlingel, alias Onni. Ja päälle monta monta lempinimeä...koiranetissä sivulla http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN36563/01&R=147. Onnikin pääsi pilvenreunalle vuotta ennen Lovea. Jalassa kasvain, joka leikattiin kaksi kertaa, eikä viimeisestä leikkauksesta oikein onnistunut toipuminen. Onni ja Love ovat molemmat kotipihalle nukutettu ikiuneen, että ehkä aika mukava paikka viimeisille elon hetkille. Onni oli varmaankin maailman lempein rotikka. Kiltti kuin mikä ihmisille ja toisille koirillekin. Hieman sellainen yksinkertainen, mutta aina valmis harrastuksiin. Jos tietäisin että saisin samanlaisen rotikan, niin ottaisin, mutta kun ei koskaan tiedä saako tuollaista enään koskaan. Siksi ehkä vain haaveilemme rotikasta.

 

 

Maanpäällinen matkaaja, Oliver. Hampaan puhdistus menossa. Alahammas puuttuu, sieni-infektio on hieman heikentänyt hampaita.

 

Tässä koko laikasuku. Länsisiperianlaika Jaaskamon Inka, vasemmalla lattialla, koiranetissä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN11068/98&R=306, josta löytyy myöskin jälkeläiset Leke, lattialla sekä Mona nojatuolissa.

 

No tässä kuvassa on sitten varsinainen komistus. Oliver vuonna 2006. Karvat ajettu eläinlääkärin toimesta. Sieni-infektio pahimmillaan. Lääkkeitä ja diagnoosia haettiin useita vuosia, kunnes viimein löytyi tuo sieni. Siihen viimeisimpänä ja tehokkaimpana hoitona oli Itrafungol. Se lääkekuuri kun syötiin, niin ei ole lääkkeitä sen jälkeen tarvittu.

 

Unni ja Pihka kevät touhuissa väylällä (Muonionjoki) 2009.

 

Ja lopuksi vielä kuva Samposta, tuosta verrattomasta karjalankarhukoira pojasta. Toimii hirvenpyynnissä kuin kone. Ja oikein sopuisa ja mukava veikko. Ärhäkkyys on jokseenkin vieras asia, kun on kyse Sampo-Pauliinasta. Sampo löytyy koiranetistä sivulta http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN37749/04&R=48.