Siispä niin...rotuna on siperianhusky ja nimi hällä Vauhtitassun Pihka. Ikääkin on jo...melkein 9 kuukautta. Mutta kokoa, sitä piisaa. Riittävästi, väitän minä, emäntä. Jopa liikaa. Minut löytää koiranetistä sivulta http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN54937/08&R=270

Pihka on syntyjään Savukoskelainen, mutta nykyään länsilappilainen. Elämää sulostutetaan Kilpisjärven tien varressa. Punaisessa tuvassa, jossa perunamaata ei tänä(kään) vuonna ole.

Kukkapenkkejä kyllä ja niistäkin onkin ollut iloa Pihkalle paljolti. Kaikki, missä vain on vähänkin multaa on kertaalleen ainakin kaivettu pohjia myöten ylös. Siis vähintään yhden kerran, mutta kuten arvata saattaa, niin suurinta osaa on kaivettu sitten useampaan kertaan. Tämä on tietenkin aiheuttanut emännälle erityistä lisäharmautta hiuksiin, kiukunpuuskia, raivon parkaisuja, uhkauksia, sättimistä ja lisää multaa säkeissä, eli rahanmenoa. Tätähän se nuoren koiran perheessä on...valitettavasti.

Juu, siis Pihka ei ole ainut nelijalkainen punaisessa tuvassa, jonka nimi on muuten Koiramäki (koiraihmisen valinta omistamalleen tontille ). Täällä on kaksi veteraania, Peace eli Piikkis tai Silli-Liisa näin tuttujen kesken, ikää heinäkuussa 12 vuotta. Leikkisää luonnetta piisaa iästä huolimatta, mutta lievää taantumaa on kuitenkin havaittavissa kaksoissiskon kuolelman jälkeen, joka tapahtui siis viime syksynä, hieman ennen Pihkan muuttoa talouteen. Sairastaminen otti sellaisen otteem, johon meillä ihmisillä ei ollut enään sananvaltaa.

Lisäksi on tuon yllä mainitun "Silli-Liisan" siskon poika Oliver, joka on nuoren äidin ja vanhan isän rakkauden hedelmä ja ikää siis 11 vuotta hänellä. Todellinen vahinko aikanaan, mutta eläinlääkärin kannustamana annettiin asioiden tapahtua, niin kuin joku muu oli suunnitellut. Siitä tapahtumasta syntyi siis Oliver eli kavereiden kesken Oki, Yrtti, Pertti, Pete, Pertti-Kalevi tai melkein mikään vaan, myös Yrtti-Pyllerö...rakkaalla lapsella näyttää olevan nippu nimiä. Ja kyseessä on siis todellakin rakas lapsi. Oikea "äitin silmäterä". Tässä on suuren rakkauden antanut sairaus tai ikävä vaiva, joka oli aikanaan ongelma nimeltä sieni. Vuosikausia koiraa vaivannut mystinen vaiva, joka lopulta meinasi hengen jopa viedä, toki eläinlääkärin piikin kautta, mutta myös epätoivon ja tietämättömyyden myötä. Mutta löytyi se parantava lääke Oliverillekin ja nyt viettää ihania eläkepäiviä hän. Komeudella ei vielä tänäkään päivänä sovi kehuskella, mutta kirjoittajan silmään ehkä maailman kaunein koira. Toiset kyllä käyttävät (leikkisästi, vähintään puolet kuitenkin totta) nimeä NÄPPYLÄHANSKA. Emännän korvaan huomattava epäkohteliaisuus arvon koiruutta kohtaan.

Tällainen on siis Pihkan lauma. Lisäksi kolme ihmistä, kaksi aikuista ja varsinainen koiranomistaja, kouluikää lähestyvä neito.

Tähän alle pistän Pihkasta kuvan nyt keväältä, jossa on siis varsin aikuisen kokoinen.

 

 

Nyt eletään oikeaa juhannusaattoa. Harmittaa tuo juhannuksen muuttaminen aina viikonlopulle.

Tänään olemme sitten huomanneet, kuinka toisten veri on toisten verta makeampaa. Pihkan veri on siis jotenkin erinomaista, jos vertaa näihin vanhuksiin ja jos sitä kysytään mäkäröiltä. On siinä pimu ollut kyllä kovilla. Aamulla käväsivät porukalla pissalla ulkona ja sisälle tultiin hilipatipippaa -vauhdilla. Vanhuksilla ei ollu kyytissä ketään, mutta Pihkalla oli bussilastillinen pummilla kulkijoita. Mäkäröitä aivan täynnä jokainen otollinen paikka. Tämän jälkeen myös ikkunat.

Apteekkia sitten lähestyttiin sillä mielin, että koiralle myrkkyä joka ajaa nämä ylimääräiset ystävät pois. Vaihtoehtoja vähän, käteen jäi siis Scalibor 1 g. En tiedä onko tuosta tehoa. Viime kesänä Oliverilla oli tuo ko.panta, eikä sitä tainnut kummemin nuo pörriäiset kiusata, saa nyt nähdä, kuinka tehoa löytyy Pihkan kohdalle.

Tuokio pihalla toi Pihkalle nipun pahkuroita naamaan, rintaan, mahan alle, reisiin ja ties mihin. Ja nyt sitten tässä olenkin pohtinut, että olisiko viisasta antaa vaikka Hydrocortisonia tablettina vaiko jopa voiteena, vai riittäskö käyttäminen suihkussa vai, vai, vai?? Ulos ei kuitenkaa ole asiaa tänään enään. Tai siis nyt yöllä, kello näyttää olevan puoli yö.

Pihkalla tuota pihalla oleilu intoa tuntuu olevan varsin kattava määrä, niin tämä karanteenissa kärvistely ei ole hänen luonnolleen oikein mielekäs vaihtoehto.

Niin, Pihkan lempipuuhaa ulkona on, kuten niin monella muullakin lapsukaisella, trampoliinilla hyppely. Sinne se aina livahtaa, jos ei ole yhtään jahdattavaa pikkulintua. Hyppää apujakkaran kautta suojaverkosta sisään ja käyskentelee siellä. Ei ole hyppytekniikka vielä hallussa, mutta harjoitteluintoa ei voi väheksyä :) Ja kun riittävän ajan on ollut suojaverkon sisäpuolella on aika siirtyä verkon ulkopuolelle. Pihka jää kiertämään trampoliinin ulkoreunoja ja asettuu sitten johonki aurinkopaikkaan nukkumaan. Juhannusaattona aikaa kului melkein kolme (3) tuntia nukkuessa reunalla. Tassut ja kuono roikkuu reunan yli. Sanoisinko, että vähän outo koira.

 

Heitetään tähän vielä kuvat noista vanhuksista.

 

Ensin naisväki, eli Piikkis - tuo suurempi koiruus ja Pihka pienenä neitosena.

 

Ja herra iso herra, Oliver tässä alempana. Tällainen kasvokuva näin aluksi.

Tässä on siis Pihka elämän täyttävät koirat. On tietysti muitakin. Erityinen paikka sydämessä on samojedi nartulla, jonka lempinimi on Unni, mutta oikea nimi onkin tosi hieno, Sam Sirius Danza Di Luna. Unni on nuori tytön hupakko ja hauskaa piisaa kun yhteen pääsevät. Oma osuutensa on mummolan koirilla, niitä onkin heti kuusi (6) kappaletta, mutta niistä sitten myöhemmin.