Epäonnea! Sitä sitten piisaa, näköjään. Meidän ihmisten onnistuneen Rovaniemi -päivän kruunasi sitten aiemmin suuresti ihailemani koira-henkilö, Piikkis ja hänen kärkäs luontonsa. Illan päätteeksi sitten päätti vanha rouva antaa pikku-Pihkalle kurinpalautusta, varmaankin ennakkoon...astui raukka varmaan väärä tassu edellä olohuoneen matolle ja johan siinä oli sitten syytä kerrakseen, jotta voi kuonoon tirpaista. Nyt kuitenkin eniten osumia saanut paikka oli Pihkan tassu, antura. Ja tästä yhteenotosta vielä vähäsanaisesti mainitsen, että 12 vuotias rauta rouva voitti, seisoi ylväänä pikku nappula jaloissaan.

Ensin ajattelin, ettei onneksi käynyt kuinkaan. Hetken päästä alkoi lattiaan kuitenkin jäädä verisiä jälkiä, ja lammikot vain suurenivat. Lähempi tarkastelu paljasti, että antura oli halki ja toisessakin oli syvä reikä. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka tietysti oli 170 km päässä ja hän tuumasi, että ei niitä kannate edes ommella. Mutta yrittää nyt saada verenvuoto tyrehtymään. Näin tehtiin. Löysinpä vielä isäni metsästyrepun taskussa olevasta koiran ensiapupaketista sinne joskus muinoin laittamani Norocarp -särkylääkkeen. Vanhahan tuo oli, mutta sai kelvata.

Tassu käärittiin, lääke syötettiin ja päälle vielä, ihme kyllä, yö nukuttiin. Rauhassa. Ei tainnut olla tassussa kipua.

Aamulla kuitenkin heti kun eläinlääkäri oli paikalla soitin ja niin lähdettiin käymään. Lähempi tarkastelu toi sitten aiheen lähettää nappula nukkumatin luo ja anturaan ommeltiin 6 tikkiä. Kipuun ja bakteereita vastaan piikki ja kotiin. Apteekin kautta luonnollisesti. Sidetarpeita aimo tukku piti ostaa, sillä vaihtoväli oli ohjeen mukaan päivittäin. Hyvä niin, pysyypä jalka puhtaana.

Siinä sitten koiranomistajalle taas muistutus haavoittuvasta systeemistä, sekä siitä, että eläinlääkäri on koiranomistajan (lähes) paras ystävä.

Kolmella jalalla on Pihka koikannut ja pihallekin päässyt vain 5 m vaijerin kera, ettei innostu liikaa laukkomaan. Vaikka hyvin tuo todella sujuu kolmella tassulla. Nyt on sitten "Kessepuhnukan" (Ketsepuhnus tai jotain sinne päin on jänkä Savukoskella ja näyttää myös olevan Pihkan lempinimi) kesä pulkassa. Uinnit ovat tauolla, lenkeistä puhumattakaan. On siinä aktiivisella koiralla olemista, kun pitää tosiaan vain olla.

Tänään sitten avattiin tuo paketti tassusta ja tutkittiin, miltä se näytti. Ja täytyy olla tyytyväinen, haavat oli aivan kuivat, turvotus oli vähäistä ja muutenkin yleiskuva oli hyvä. Ei muuta ku desinfiointiainetta tassuun, föönillä kevyttä kuivattelua ja uudet kääreet päälle.

No, jos haava näytti hyvältä, niin on tässä jotain huonoakin. Huonoa tietenkin koko purematouhu, mutta haavan kunnosta olkaamme iloiset...Ilmoitin koiran tai molemmat nartut Kemin näyttelyyn, joka olisi siis 11.-12.7.2009. Ensimmäinen, ja hartaasti odottamani näyttely. Pihkan kohdalla.  Vaikka tiedänkin Pihkan olevan jättiläinen, niin silti. Sen jouduimme perumaan. Onneksi sentään rahat saa takaisin, kun on eläinlääkärin todistus asiasta. Ja huomenna olisi Kittilässäkin ollut Match Show, sinnekin tietysti oli suunnitelmia lähteä, mutta parempi vissiin jättää koirat kotiin ja lähteä kaks jalkasten matkaan Pajalan markkinoille. Ehdottomasti huonompi vaihtoehto. Ja ilmat on sitä luokkaa, että viittä vaille lunta sataa...hoh hoijaa! Että epäonnea! Sitä tämä nyt taas on! Kun nyt parantuis tassu hyvin, niin se olis sitten onnea. Meillä harvoin on koirilla sitä onnea ollut, en tiedä syytä, mutta niin vain on...haavojen kanssa ongelmia operaatioiden jälkeen. Oiskohan postoperaatiivisessa hoidossa vikaa...ehkä ei, vaan huonossa tuurissa. 

Ei se elämä silti ihan tylsää ole, vaikka tassu onkin paketissa.Herkkuja tulee ja rapsutuksia sekä sääliä sataa.

 

Vaikka synkäksi välillä mielen vetääkin.